Heräsimme aamuvarhain. Pakkasimme retkitarpeet ja kamerat pieneen 5 hevosvoimaisella moottorilla varustettuun veneeseen. Oli kaunis Toukokuinen aamu ja aamun kosteus tuoksui nenässä raikkaana. Lähdimme venerannasta kohti Linnansaaren Kansallispuistoa.

Lähdimme liikkeelle Porosalmesta ja määränpäänämme olisi Myhkyrä saari. Aluksi suunnistaminen vesistössä tuntui haasteelliselta. On vaikea havainnoida etäisyyksiä saariin veneestä ja moni saari näyttää samalta.

Aurinko alkoi nousta jo korkealle. Matka taittui iloisilla mielin kauniita saaria katsellessa. Tähän aikaan vuodesta vesillä kannattaa suojata ihonsa hyvin. Vaikka ilma ei ole kovin kuuma, on aurinko sitäkin polttavampi. Vaikutus lähes kaksinkertaistuu auringon heijastaessa myös veden pinnasta. Tästä sainkin taas maistiaisia. Poski alkoi punoittaa jo matkan puolivälissä. Vedin pipoa poskelle auringon suojaksi.

Olimme edenneet jo hyvän tovin myhkyrälle päin. Tosin olimme hieman kierrelleet matkalla eri paikkoja ihaillen ja tutkien. Linnansaaren Kansallispuisto on täynnä elämää. Saaret ovat hyvin kallioisia, mikä tekeekin maisemasta jylhän ja kauniin.

Yhtäkkiä ohitimme komean siirto lohkareen, jonka päälle Kalasääski oli tehnyt pesän. Tällaiset kiven päälle tehdyt pesät ovat harvinaisia. Kalasääski rakentaa pesänsä yleensä puun latvaan risuista ja oksista. Pesästä nousi hautovan emon pää joten jätimme pesän rauhaan ja jatkoimme matkaa.

Pian edessämme siinsikin jo komea Myhkyrä saari joka onkin nimensä veroinen. Saari nousee Haukiveden pinnasta kymmeniä metrejä korkeana kivi järkäleenä erottuen kaikista muista saarista selkeänä kiintopisteenä. Ajoimme rantaan ja nostimme tavarat veneestä.

Nälkäisenä päivän veneajelusta päätimme alkaa valmistamaan heti ateriaa. Linnansaaren Kansallispuiston telttailupaikat ovat erittäin hyvin varusteltuja ja todella siistejä. Lisäksi monia puiston tulentekopaikkoja on uusittu moderneilla ja paloturvallisemmilla vaihtoehdoilla.

Nautiskelimme maittavasta retkiruoasta jonka jälkeen tutkiskelimme enemmän Myhkyrä saarta. Saaren korkeimmalle kohdalle pääsee, mutta sinne kiipeäminen ei sovellu huonokuntoisille erittäin jyrkän rinteen takia. Istuimme ylhäällä maisemaa ihaillen. Teerien pulina kantautui jostain kaukaa tyynen veden pinnan yli. Oli rauhallinen olo.

Seuraavana aamuna heräsimme virkeinä linnun lauluun ja nousevan auringon kajoon joka valaisi telttamme. Pakkasimme tavarat pikaisen aamupalan jälkeen veneeseen ja lähdimme liikkeelle. Matkalla törmäsimme Saimaan vesistön hienoimpaan asukkiin, norppaan. Se lekotteli päivää ranta kalliolla ja nautti selkeästi olostaan. Katselimme norppaa kaukaa toisesta saaresta. Oli mahtava kokemus nähdä tämä erittäin uhanalainen nisäkäs. Hetken ihailimme näkyä ja jatkoimme matkaa.

Linnansaaren Kansallispuistossa tulee vastaan paljon melojia mikä onkin kaikkein luontoystävällisin liikkumismuoto alueella. Se on äänetön eikä saastuta. Allekirjoittanut on myös alueella paljon kajakilla liikkunut. Kajakilla pääsee myös paikkoihin jonne ei moottoriveneellä pääse. Meloessa tuntee veden ja luonnon niin läsnä, että tuntee olevansa osa luontoa. Kajakin voi vuokrata sopuisaan hintaan Rantasalmen puolen tai Oravin puolen matkailuyrittäjiltä. Metsähallituksen ylläpitämä Luontokeskus Oskari opastaa myös vierailijoita Kansallispuiston luontoon.

Olimme jo matkalla kohti Porosalmea. Aurinko oli taas polttanut naamani tomaatin punaiseksi ja porotti tälläkin hetkellä täydeltä terältä. Lippalakit eivät auta. Suosittelen ihan kunnon aurinkorasvaa vesille. Matkalla takaisin Porosalmeen, kävimme muutamassa telttailupaikan sisältävässä saaressa. Linnansaaren Kansallispuiston telttailupaikoissa kiehtoi myös hiekkarannat, jollainen on lähes jokaisen telttailupaikan yhteydessä.

Saavuimme takaisin Porosalmeen. Nyt on varustehuollon aika. Retki oli antoisa ja säät suosi. Navigoinnin kanssa välillä ongelmia näin kokemattomana vesien kulkijana, pakko myöntää. GPS onkin loistava apu kun ei aina tiedä tarkalleen missä ollaan. En malta odottaa, että pääsen taas nauttimaan Linnansaaren Kansallispuiston luonnosta.

Kuvitus, teksti: Pekka Tarvainen