Sandön saari löytyy noin kymmenen kilometrin venematkan päästä Kasnäsistä luoteeseen.
Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Se sijaitsee ulkomerellä kaukana mantereelta. Yhteysalus Eivor kuljettaa sinne turisteja ja luontoharrastajia ympäri vuoden. Matkaaminen yhteysaluksella on ilmaista. Eivor lähtee Nauvosta lähes päivittäin.
Teksti ja kuvat: Teemu Köppä
![]()
Raskasmetallien ja kemikaalien saastuttaman ravinnon vuoksi lisääntymiskykynsä melkein täysin menettänyt merikotka oli lähes kokonaan kadonnut Suomesta. WWF:n ja vapaaehtoisten talkoolaisten kova työ on kantanut hedelmää ja palauttanut ylvään merikotkan Suomen merialueen lajistoon.

Linnansaaren kansallispuistoon pääsee tutustumaan joko omatoimisesti tai sitten venekuljetuksella. Pääsaarelle kulkee reittivene kaksi kertaa vuorokaudessa Rantasalmen Porosalmelta, (sataman ososite Porosalmentie 313, Rantasalmi) Lomakylä Järvisydämen rannasta tai sitten Savonlinnan Oravista, josta vene kulkee neljäkertaa päivässä (sataman osoite Kiramontie 11). Oravista matkaan kuluu muutama minuutti ja Porosalmelta saa saman hintaan pienen risteilyn kalasääskineen. Matkaa kuluu Porosalmelta Linnansaareen noin parikymmentä minuuttia.
Kalalokkia ja pikkutikkaa videolla Linnansaaren kansallispuistossa..
Keväinen Linnansaaren kansallispuisto.

Kuva:Petri Kosunen
Linnansaari on Linnansaaren kansallispuiston pääsaari. Täällä on merkittyjä polkuja, joilla voi tutustua alueen rikkaaseen lehtometsä luontoon. Saaren pohjoispäässä on Linnavuori joka on näköalapaikka.
Linnansaaren kansallispuiston talvi on norpille rauhaisaa aikaa. Ne talvehtivat saarten rannoilla kinosten sisällä. Retkeilijät ja veneilijät ovat kadonneet ja luonto on hiljaa. Kansallispuistossa retkeily on kuitenkin mahdollista esimerkiksi retkiluistimilla tai potkukelkalla. Puistoa halkoo paikallisten yritysten ylläpitämä jäärata joka kulkee Porosalmelta aina Oraviin asti. Matkan varrella voi tulistella Pieni-Lapissa ja kansallispuiston pääsaaressa, Linnansaaren eteläpäässä.
Katsele videolta Linnansaaren kansallispuistossa pesivää kalasääskeä.
Lyhyt videoklippi Linnansaaren torpasta.
Linnansaaren kansallispuistosta löytyy monia, hyvin hoidettuja ja ylläpidettyjä leirintäpaikkoja. Katso videoklippejä leirintäpaikoista.
Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa upeaa ja karua saaristomaisemaa, mutta kuitenkin lähellä ruuhkasuomea. Hieno luonto ei rajoitu ainoastaan siihen, mitä näkee liikkuessaan alueella tuhansien luotojen välissä edeten, vaan ainutlaatuinen luonto jatkuu myös meren pinnan alapuolella.
Siihen voi tutustua muutamia rajoituksia lukuunottamatta koko kansallispuiston alueella. On sitten kiinnostuksen kohteena vanhat hylyt, jotka vähäsuolainen murtovesi on säilyttänyt poikkeuksellisen hyvin tai monipuolinen vedealainen luonto.
Korpoströmistä, noin 5 kilometriä etelään, löytyy Stora Hästön saari, mistä löytyy vedenalainen luontopolku. Polun varrelle on onnistuneesti saatu monta erilaista pohjatyyppiä rakkolevästä meriajokasniittyihin. Polkuja on kaksi, joista helpoimman pystyy kulkemaan läpi snorklaten ja pidempi reitti soveltuu laitesukellukseen. Reittejä on helppo seurata köysiä pitkin ja pohjasta löytyy opastauluja kertoen lisää alueesta ja sen luonnosta.
Katso 3 videoklippiä, joilta löytyy korvameduusa, Stora Hästön vedenalainen luontopolku sekä siloneula.
Linnansaaren kansallispuiston tuntumassa, Haukivedellä toimii muutama ammattikalastaja. Nuottaus on ikivanha kalastusmuoto. Kävimme seuraamassa kuinka kala nousee suuren nuottaverkon avulla.
Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on yksi viidestä norpan alalajista. Muita alalajeja ovat laatokannorppa, jäämerennorppa, itämerennorppa ja ohotanmerennorppa.
Norpat kuuluvat eväjalkaisten lahkossa varsinaisten hylkeiden lahkoon. Muita eväjalkaisia ovat mursut ja korvahylkeet. Korvahylkeet eroavat varsinaisista hylkeistä mm nimensä mukaisesti siinä, että niillä on näkyvät ja ulkonevat pienet korvat. Nämä kaikki taas kuuluvat petoeläinten lahkoon, siihen samaan johon kuuluvat vaikkapa koiraeläimet, karhut ja näätäeläimet.

Heräsimme aamuvarhain. Pakkasimme retkitarpeet ja kamerat pieneen 5 hevosvoimaisella moottorilla varustettuun veneeseen. Oli kaunis Toukokuinen aamu ja aamun kosteus tuoksui nenässä raikkaana. Lähdimme venerannasta kohti Linnansaaren Kansallispuistoa.
Kun ilta alkaa laskeutua, majavat ja piisamit tulevat ulos ruokailemaan. Viitasammakoiden voimakas pulina huumaa korvia ja käki kertoo kuusen latvasta tarinoitaan. On alkukesä, Toukokuu, joka saa kaiken luonnon tuoksumaan, näyttämään ja kuulostamaan kauniilta. Isokoskelo laskeutuu aivan lähelleni komeassa kaaressa. Ovat tulleet kai suojaisaan paikkaan yöpymään…
Kirjoitanut ja kuvittanut Elina Enho
![]()
Alkukevät ei koreile väreillään. Kaikki on harmaata, mustaa, ruskeaa ja kovin hailakkaa. Vain taivas on häikäsevän sininen. Ja aurinko -aurinko on niin kirkas, niin häikäisevän kirkas, että silmiin koskee. Mutta sitäkin enemmän kevät on ääniä. Veden solina, lintujen, satojen lintujen laulua, kärpästen ja kimalaisten pörinää. Orava kiiruhtaa pesäpuuhun kuivaa heinää suussaan. Pesä on pihakuusessa, ei edes kovin korkealla. Taidokkaasti kuusen havuista punottu havupallo on tukevasti oksan hangassa. Siellä on hyvä imettää poikasia vielä hetki.
Teksti ja kuvat: Teemu Köppä.
Tiistaina aamu valkeni Jurmossa aurinkoisena ja tuulisena. Ilmassa oli myös hieman jännitystä, sillä olin edellisenä päivänä sopinut paikallisen kalastajan kanssa, että pääsen mukaan nostamaan verkkoja. Leiriaamiaisen jälkeen kuvauskalusto kuntoon ja kohti vierasvenesatamaa.
Vielä ennen matkaan lähtöä tuli hiukan huoli kamerakalustosta, kun katselin aallokkoa merellä ja sataman kahvilasta saadulle muovikassille olikin todella käyttöä. Pakkauduttiin veneeseen koko sakki ja matka verkoille alkoi. Ei se ollut kovin pitkä, mutta sitäkin töyssyisempi ja kostea. Onneksi itse verkot olivat melko suojaisessa paikassa, joten verkkojen nosto ja kuvaaminen tapahtui varsin miellyttävissä olosuhteissa.
Verkkoja ei ollut kuin kaksi, mutta heti ensimmäisen kanssa tuli hiukan mutkia matkaan, sillä tuuli oli sekoittanut merivettä reilusti ja kampeloiden sijaan verkko olikin täynnä levää. Lisäksi se oli katkennut kahtia, joten loppupää jäi tarkastamatta ja meren syvyyksiin.
